Ryhmätaideterapia ja Sensorimotorinen (keho-orientoitunut, traumainformoitu) taideterapia
TAIDETERAPIA
soveltuu kaikille, eikä se edellytä taiteellista erityisosaamista. Taideterapia perustuu ihmiskäsitykseen, jossa meistä jokaisella on kyky ilmaista ajatuksiamme, tunteitamme ja kokemuksiamme metaforisen ilmaisun keinoin. Taideterapia on monitaiteista: yhdistämme kuvantekemistä, hengitystä ja liikettä, ääntä, kirjoittamista, mielikuvia ja symbolityöskentelyä. Kokeilevassa hengessä ja omaa rytmiä kunnioittaen. Uteliaina ja avoimina, itsellemme ystävällisinä ja hyväksyvinä. Samalla kuitenkin tapojamme, asenteitamme ja uskomuksiamme tekemisen prosessin kautta tutkien.
Taideterapiassa ihminen on itse oman elämänsä paras asiantuntija. Luova työskentely on taideterapian vuorovaikutuksen ytimessä. Vuorovaikutus tapahtuu taiteen, sen tekijän ja terapeutin muodostamassa kolmiosuhteessa. Taideterapeutti ei tulkitse, vaan kulkee rinnalla ja auttaa asiakastaan tämän töiden ja luovan prosessin tutkimisessa. Kuvan tai muun luovan tuotoksen ja tekemisen prosessin annetaan puhua.
Taiteen tekeminen irrottaa arjen rutiineista. Se tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä, laskeutua läsnäoloon itsessä, tutkiskella ja kuunnella itseä sekä ottaa etäisyyttä omiin asioihin. Taide tuo näkyväksi muutoin näkymätöntä vuorovaikutusta ja piiloon jääviä kokemuksen tasoja: mielikuvia, muistoja, sanattomia kokemuksia. Taide mahdollistaakin sellaisten asioiden kuvaamisen, joille ei vielä löydy sanoja tai joiden merkitykset ovat vasta muotoutumassa. Taide suojaa ja kantaa, se antaa mahdollisuuden kokea turvaa. Se myös herättelee luovuutta, ruokkii mielikuvitusta ja oivalluttaa. Taideterapia huomioi myös fyysisen kokemuksen, kehomme on viisas ja sekin haluaa tulla kuulluksi.
Ryhmätaideterapeuttikoulutukseni (Roiha-instituutti) on taideperustainen ja terapeuttiselta teoriataustaltaan integratiivinen. Taiteellinen toiminta on terapeuttisen työskentelyn 
keskiössä ja taiteella itsessään nähdään olevan terapeuttinen voima. Taiteellinen toiminta merkitsee kontaktia omaan sisäisyyteen ja muuttuvaan ympäristöön.
Stephen Levine kutsuu taideterapian filosofista ydintä nimellä poiesis, joka merkitsee taiteellisen ilmaisun, luomisen, synnyttämisen, esteettisen tuottamisen ja hahmottamisen tekoa, joka ei tapahdu ajattelun kontrollissa. Poiesis eli liminaalitila on tuntemattomaan astumista. Se merkitsee astumista tilaan, jossa taiteellisen ilmaisun keskiössä on mielikuvien leikki. Liikumme pois tavoitteiden rajoittamasta ajattelusta ja jäykästä päättelystä kohti taiteellista kokemusta ja mielikuvituksen logiikkaa. Avaudumme yllätykselliselle, odottamattomalle, ennakoimattomalle. Hellitämme kontrollista, jotta uusi muoto ja näkymä voivat syntyä.
Olen opiskellut myös sensorimotorista taideterapiaa (Healing Trauma with Guided Drawing®) – opettajana Cornelia Elbrecht / Institute for Sensorimotor Art Therapy.
Ohjaan eriteemaisia taideterapiaryhmiä ja tarjoan myös yksilötaideterapiaa.
Olen EFAT – European Federation of Art Therapy -yhdistyksen jäsen. Ryhmätaideterapeuttikoulutukseni on EFATin hyväksymä.