Yksinkertainen on kaunista!

Joululoma!

Taas kerran joululomaa aloittaessani nautiskelin ajatuksesta, että luen ainakin nämä kolme kirjaa, tapaan ainakin nuo ihmiset, lenkkeilen joka päivä, teen inventaarin kuluneesta vuodesta ja suunnittelen alkavaa uutta vuotta. Valmistaudun tulevaan vuoteen pohtimalla tekemisteni painopisteitä, kuulostelemalla kiinnostavimpia sisältäni nousevia ajatuksia, kirjaamalla tärkeitä asioita ylös.

Tässä ollaan, lomaa on takana jo täysi tusina päiviä… Niitä kirjoja ei ole luettu, mitään ei ole inventoitu saatikka tietoisesti suunniteltu, vähänlaisesti on tullut kontaktoitua ystäviäkään. Koti on havunneulasin ja pölypalleroin koristeltu. Kun joululoma alkoi ja aatonaaton viimeisten hankintojen (esim. kylmäsavulohi, jota ei yhtäkkiä ollutkaan enää missään) jälkeen alkoi rauhoittumisen aika, vajosin jonnekin sohvannurkan, television kolmeen kertaan näytettyjen elokuvien ja päivätirsojen väliin. Mielen kovalevy tyhjentyi ja kierrokset laskivat. Ja voi miten hyvältä se tuntui!

Juuri tänään pysähdyin ajattelemaan, etten ole päiväkausiin oikeastaan kovin paljon ajatellut. Mieli on ollut hitaalla vaihteella, elämä on ollut aika selkeää. Olen nukkunut, syönyt, ulkoillut umpihangessa vanhan koiran kanssa, ja leikkinyt uuden perheenjäsenen, 10-viikkoisen koiravauvan kanssa. Siinä lähestulkoon kaikki ja olo on aika rauhallinen.

Kuinka voisin viedä pian alkavaan vauhdikkaampaan arkeeni tunnetason oivalluksen tästä yksinkertaisuudesta ja mielen vapaudesta? Aikaan, jolloin on taas aikatauluja ja to do -listoja ja tavoitteita. Voisinko siirtää jotakin tämän joululoman tietoisuudesta sinne arkeen, työn ja velvoitteiden keskelle? Osaisinko olla hieman tiukempi valinnoissani? Osaisinko sanoa useammin ”ei”? Osaisinko laskeutua arkeen sen sijaan, että sukellan sinne taas pää edellä ja ylinopeutta?

Niin mukavalta tämä yksinkertaisuus tuntuu, että aion yrittää.