Koiranpennun muuttaminen taloon muuttaa tunnelmaa. Ravistelee rakenteita. Herättää arkiunesta.
Samoin kävi aikanaan ensimmäisen lapsen synnyttyä. Maailma näytti hetken, oikeastaan aika pitkään, erilaiselta. Ei se koskaan ihan ennalleen palannutkaan, astuttiin uuteen aikaan ja uusiin rutiineihin. Uuden ajan myötä perheessä palattiin perusasioiden äärelle, karsittiin aikatauluja, ihasteltiin elämän ihmettä, väsyttiin valvomisiin, luovuttiin omista jutuista ja alettiin arvostaa hetkiä. Näin on päässyt käymään jälleen. Deja vu´.
Meillä on nyt siis uusi perheenjäsen, 12-viikkoinen Kerttu. Kerttu on koira. Utelias, hurmaava, ennakkoluuloton riiviö. Ensi töikseen Kerttu teki koko perheestä hyytelöä, äänensävyt muuttuivat sekunnissa. Toiseksi se heitti taloa hallinneelle kohta 8-vuotiaalle noutajalle ilmaan suuren kysymysmerkin: Mitä ihmettä? Kysymys ei ole hävinnyt isosiskon silmistä ja huokaukset ovat välillä syviä. Sitten Kerttu päätti panna toimeksi. Se asettui taloksi.
Kerttu on mielestämme oikea ihme. Oikeasti Kerttu on ihmettelijä ja opettaa meitäkin ihmettelemään. Kaikki on Kertulle vielä yhtä ihmettä: alkaen ison noutajan alati vispaavasta hännästä, jatkuen tv:n takaiseen johtoryhmään ja päätyen esimerkiksi houkuttelevasti esiinjätettyihin kenkiin vastustamattomine nauhoineen. Emännän kannettavan johdossa on suorastaan pureksimaan vaativa muuntaja, puiset kynnykset ja ovenpielet kannustavat kokeilemaan hampaiden terävyyttä ja monta kertaa päivässä on kokeiltava, josko kokoa olisi kertynyt jo sohvalle hyppäämiseen asti. Muutama kymmenen mukkelis makkelista päivässä ei riitä tätä kokeilijaa lannistamaan.
Hetket ovat taas nousseet arvoonsa. Aistit ovat herkistyneet, emme kulje yhtä unessa täällä kotona kuin aiemmin. Olemme enemmän läsnä, myös toisillemme. Katkeamatonta yöunta arvostaa taas kummasti. Samoin ruokailurauhaa. Ilmassa on iloa ja elämää. Huolenpito hoivaa itseäkin.
Kaikki Kertun ansiota! 12 viikkoa ja 1,2 kg opettaa!