Heräsin aamulla merkitykselliseen tunteeseen. Uneni olivat jälleen puhuneet minulle.
Olen oppinut seuraamaan uniani; kuuntelemaan, katselemaan ja maistelemaan niitä vielä herättyänikin. Kiertelen niiden ympärillä, tunnustelen tunnelmia ja unen eri osa-alueita. Usein uni jää jotenkin iholle ja kulkee matkassa vielä pitkälle päivään. Aina ei ole kuitenkaan aikaa jäädä unen tunnelmiin, joten kirjoitan uneni ylös ja seurailen unisarjojani myös jälkikäteen.
Aamupäivällä soi puhelin. Vakuutusyhtiö soitti ja kertoi tekevänsä ”huolenpitosoiton”. Päästin kasvoilleni vinon hymyn ja äänetön hymähdyskin ehkä lipsahti. Mutta asiallinen, asiansa osaava ja aidosti asiakkaastaan kiinnostuneen oloinen yhteyshenkilö toisessa päässä halusi vain kartoittaa vakuutusasioitteni ajantasaisuutta. Ei myynyt mitään (suoranaisesti), saati tyrkyttänyt, tarkisteli vain tilannetta kanssani keskustellen ja kyseli ajatuksiani erilaisiin yritystäni ja sen turvallisuutta koskeviin asioihin. Puhelusta jäi aika hyvä mieli ja palveltu olo. Pitivät huolta.
Päivä täyttyi työtohinoista: hoidettavista asioista, joihin lopultakin oli aikaa. Ja sitten teetauolla nämä kaksi asiaa jotenkin yllättäen yhdistyivät mielessäni. Uneni ja huolenpitosoitto. Linkki niiden välille syntyi täydellisesti yrittämättä, asiat vain hakeutuivat toistensa kenttään. Minustahan on tänään pidetty huolta.
Ja niin ajatukseni kiertyivät takaisin uneni tarinaan. Mitähän asiaa minulla itselläni mahtoi tällä kertaa olla itselleni? Mitä uni koetti saada minut huomaamaan, ymmärtämään tai oivaltamaan? Se valitsi tarinaan (jälleen kerran) mielenkiintoiset ainekset henkilökohtaisesta symbolivalikostani, käytti tarinan henkilöinä läheistä ystävää ja toista, elämässäni hetken vilahtanutta. Yhdisteli näitä kahta ja lisäsi keitokseen jotakin yllättävää, ensituntumalta kaukaa haettua ainesta. Mutta näillä aineksilla uni varmisti, että jään tätä sisäisen intranetini viestiä varmasti maistelemaan. Niin kummallinen ja outoudessaan kiehtova se oli.
Olenko taas mennä tohottanut silmät ummessa? Olenko jättänyt jotakin oleellista huomiotta? Jätänkö kuuntelematta kehoni viestejä? Väliin se yrittää piipittää nopealle rytmilleni, että hellittäisin hetkeksi. Että lepäisin, kun väsyttää. Että lähtisin ulos raikkaisiin syystuuliin, kun ajatus alkaa takkuilla. Vakuutusyhtiökin oli vähän kuin samalla asialla: onko jokin muuttunut, niin että se vaatisi nyt huomiota? Onko tilanne elänyt, vakuutusturva kohdallaan?
Nyt uni taisi kysyä jotain sen suuntaista, että ”mihin käytät aikaasi?” tai ”huomaatko sattumuksia, joissa voisi olla jotakin huomattavaa…?”.
Niin, kyllä se kysyi: ”Kuinka läsnä sinä olet elämässäsi?”
Tekivät huolenpitosoiton. Molemmat.