Tuulikaapissa – vielä vähän sotkuista!

asenne   kysymykset   muutos   vastuu   

Muutoksen tuulet heittävät ihmisen välitilaan. Vanhasta on jo irti, mutta uudesta ei vielä ole saanut kiinni. Olo on samaan aikaan hutera ja riemullinen.

Välitilassa on vähän kuin tuulikaapissa. Kenkiä on hujan hajan, takkeja on valittavana vaikka kuinka monta, hattuhylly pursuilee pipoja ja lapasia. Mutta ihan vielä ei osaa sanoa missä kengissä olisi mukavinta kulkea ja mikä takki tuntuisi kotoisimmalta. Ihan niihin taannoisiin ei viitsisi ainakaan automaattisesti tyytyä. Niinkuin tuulikaappia, myös välitilaa on siivottava, jäsenneltävä. Ja tässä kohtaa tulevat leikkiin mukaan avainkysymykset. Jo Sokrates sanoi, että kysymykset kätilöivät ajattelua. Mitä parempia kysymyksiä osaan välitilassa olevalle itselleni esittää, sitä kirkkaampia vastauksia on luvassa.

Kun pitää silmänsä ja korvansa auki, kysymyksiä kuiskii alituiseen ympärillä.

Kaupungilla pienen koiransa kanssa, varmaankin ihan arkisella lenkillään, kulkeva nainen herättää mielelleni kysymyksen: ”Millaista elämää haluan oikeasti elää?”. Kiireetön koirankävelyttäjä herättää uinuvat vapauden ja kiireettömyyden kaipuuni vahvasti eloon. Olenko unohtanut vaalia itselleni tärkeitä, yksinkertaisia arjen iloja?

Metsälenkillä aamunkoitteessa kuulen jo lintujen laulua. Kuin ne muistuttaisivat: ”kevät tulee, oletko valmis?” Valmis uuteen vihreään, uusien oraiden kasvuun, lisääntyvään valoon. Mitä se vaatii, että on valmis? Mitä se vaatii, että uskaltaa nähdä nousevat mahdollisuudet? Paljonko uskallan itselleni sallia?

Symbolit syöksyvät edelleen syliini. Suuntaan mielenkiintoiselle luennolle kuuntelemaan filosofi Esa Saarista. Joltakin viimetalviselta luennolta nousee mieleen mindsetin käsite. Esa Saarinen ohjasi meitä silloin kysymään itseltämme millainen itse kunkin mindset on. ”Onko mindsetisi delete-näppäin?” Ihminen löytää aina järkisyitä painaa mahdollisuuksiensa edessä deleteä.  Lukitsenko itseni olemaan vähemmän kuin voisin olla? Mitä kaikkea voin olla samanaikaisesti?

Sen tämänpäiväisen Saarisen luennon nimi on muuten ”seuraava vaihe”. Niinpä tietysti!