Avainsana-arkisto: luova kirjoittaminen
Harjoittelen ja harjoitan runojen kirjoittamista Vantaan sanataidekoulun Monikasvoinen runo -ryhmässä. Innostava opettajamme Janette Hannukainen tarjoilee monenlaisia sytykkeitä, jotka vievät meidät kirjoittajina uusiin maastoihin ja väliin ehkä epämukavuusalueillekin. Viime kerralla harjoittelimme rytmiä ja soinnutusta erilaisten loitsujen avulla. Sepä olikin hauskaa kielellä leikkimistä. Ihan kirjoittamisen ilosta rohkenen liittää tähän oman kutsu- ja karkotusloitsuni tuolta hetkeltä:
Hyi, sinä muikea myötäkarva
ajan normeille nyökkäilevä
pelkosia päässä pyörittelevä
toisten aatoksia alati aatteleva.
Painu pois pahnoiltani
kanna korvamadot kainaloissais
toisille ne tarjoele
tästä kodosta karkotu.
Tule tänne tahdonvoima
tuo tolkku tullessasi
usko itsehen imussasi
takataskussa taitehen taiot.
Valjasta voimasi varakseni
oleellisehen omistautua
valintoihin varustautua
rohkeaksi roihahtaa.
Viime bloggauksesta on melkein neljä vuotta. Neljä kimuranttia vaiherikasta vuotta, jolloin blogi on saanut levätä rauhassa muiden asioiden vallatessa tilaa elämässä. Nyt olen kuitenkin tullut vaiheeseen, jossa on runon aika. Olen päättänyt uskaltautua runon kentälle, ja tuoda runojani julkisesti näkyviin täällä.
Uusin kirjani, yhdessä Anne Lindholm-Kärjen kanssa kirjoittamani Kirjoita totuutesi!, on juuri ilmestynyt. Olemme siitä onnellisia ja ylpeitä. Yksityiset kokemuksemme sisimmän kuuntelemisesta kirjoittaen ovat laajentuneet vuosien varrella yhteisiksi, kiitos ryhmien ja kurssien. Kirjassa kuvaamamme tietoisuuskirjoittamisen menetelmä on avannut ja vahvistanut luovaa virtaa, pieni runotyttö on herännyt uudelleen henkiin.
Alla pari tankaa ja haiku, Valamon luovan kirjoittamisen kurssilta menneeltä kesältä. Kiitos rohkaisusta, Torsti Lehtinen!
***
katson tyhjyyteen
olet minulle vieras
avattu lehti
täyteenkirjoitettua
tuntematonta kieltä
***
taivaanrannassa
aavistus tulevasta
lasin reunassa
sinun huultesi jälki
päivän kajastus yössä
***
se kuikka huutaa
ikäväni kuvasto
eteen avautuu
