Kysymys elämän laadusta on noussut eteeni viime aikoina sekä ammatillisissa että yksityisissä yhteyksissä niin moneen otteeseen, että sen ääreen on pysähdyttävä hetkeksi. Mistä syntyy elämän laatu?
Olen itse ollut flunssan kourissa viimeiset pari viikkoa, minkä seurauksena elämä kaventui unen ja valveen toistuviksi kohtaamisiksi ja voimia riitti ainoastaan viltin alla pötköttelyyn. Tämän kaksiviikkoisen seurauksena päällimmäinen näkökulma hyvään elämään on voimien palautuminen, se ettei enää ihan jatkuvasti yskitä (voisi kuvitella menevänsä ehkä jopa elokuviin), jaksaa hoitaa töitä edes pieninä paloina, tai jaksaa jo kiertää iltalenkin koirien kanssa. Riemastuttava hetki on se, kun huomaa ajatuksen jälleen kulkevan. Hyvän elämän elementit siis skaalautuvat tilanteen mukaan…
Hyvästä elämästä puhuttaessa esiin nousee usein itsemääräämisoikeus. Saako yksinasuva vanhus mennä hetkeksi tuulettumaan kaupungille ilman, että ilmoittaa kaikille mahdollisille tukijoukoilleen: muualla asuville lapsilleen ja hoitaville viranomaisille. Saako kuuttakymmentä käyvä ihminen ryhtyä uuteen ihmissuhteeseen. Saako perheenäiti tarvita omaa aikaa. Saako työntekijänä itse vaikuttaa tekemistensä aikatauluihin. Voiko asioita ottaa puheeksi, uskaltaako kyseenalaistaa. Sallitaanko itsenäinen ajattelu. Kenen taskussa ihmisen tahto on – kenen hyvästä elämästä onkaan kysymys?
Hyvään elämään ja sen tasapainoon näyttää aika ja sen käyttäminen liittyvän oleellisesti. Millaista aikaa sinun hyvä elämäsi tarvitsee: pilkottua vai pilkkomatonta, valmistautumisaikaa vaiko tehokasta toteuttamisen aikaa? Onko sinun aikasi lineearinen jatkumo, joka pakkautuu työpäivän tai -viikon päätteeksi sietämättömäksi kilpajuoksuksi vaiko kenties lempeämpää ja syklistä aktiivisuuden vaihtelua? Onko kalenterisi ystävä vai vihollinen – mahtuuko tapaamisten väliin yhtään ilmatilaa?
Millaiset ovat hyvän elämän eväät tänään? Onko sinulle tilaa elämässäsi?