Katson ihmeissäni ympärilläni vellovaa maailmaa, jatkuvia maanjäristyksiä ja luonnonkatastrofeja. Inhimillinen hätä koskettaa. Sama ilmiö näyttää toistuvan tämän päivän työelämässä: perustat järisevät ja mannerlaatat liikkuvat. Työnohjaajana olen ammattini puolesta näköalapaikalla työelämään ja ajan ilmiöihin. Ajankuvassa on huolestuttavia piirteitä.
Ajankuvaa työpaikoilla näyttävät olevan mm. jatkuva kiire, tiukka ohjauskulttuuri, kaiken mittaaminen ja näistä seuraavat jaksamisongelmat. Eilisestä Hesarista saimme lukea nuorten tulevaisuuden odotuksista työelämän suhteen ja päällimmäisinä olivat huolen ja epävarmuuden tunteet. Vuoden takainen Nuorten arvot ja työelämä –tutkimus (TAT) kertoi, että lähes puolet tutkimukseen osallistuneista nuorista piti työelämää pelottavana paikkana, jota leimaavat arvomaailman koveneminen ja kylmeneminen: ”Kilpailu vie voimat, ihmisiä ei enää kohdata, menestymisellä on liian suuri asema elämässä.” Olemmeko vinhaa vauhtia palaamassa kellokallejen aikatauluttamaan liukuhihnaelämään muuallakin kuin tehdastyöpaikoilla? Onko parempien työyhteisökäytäntöjen etsiminen vain hyvien aikojen etuoikeus? Onko millekään tehtävissä mitään? Mihin on suostuttava?
Yrittäjänä olen itseni varassa muutoksen tuulissa. Minun on oltava hereillä, valmiina joustoihin ja suunnanmuutoksiin. Minun on jaksettava pitää lippua korkealla ja uskottava omiin mahdollisuuksiini. Vision on pysyttävä kirkkaana ja sen eteen on otettava aktiivisia askelia.
Onko tilanteeni yrittäjänä sittenkään niin erilainen kuin työyhteisöön kuuluvan palkkatyöläisen? Meidän molempien on itse kannettava vastuu jaksamisestamme, omista työtavoistamme, ajatuksistamme ja uskomuksistamme. On asioita, joihin voimme itse vaikuttaa ja sitten niitä, joihin vaikutusmahdollisuutemme ovat pienet. Aina on kuitenkin tehtävissä jotain, eikö olekin? Työyhteisössä voi vähintäänkin ottaa hiertävät asiat puheeksi, tuoda esimiehen ja työyhteisön tietoisuuteen muutostoiveet. Se vahvistuu, mihin kiinnittää huomion. Kannattaa siis tarkkailla ajatuksiaan, niillä on melkoinen voima. Voisimmeko vahvistaa sitä mikä toimii ja kääntää ongelmat tavoitteiksi?
Yrittäjänä minulla on vapauteni. Se tarkoittaa mahdollisuutta rytmittää ja tauottaa työtäni voimavarojeni mukaisesti. Voin tehdä töitä, jotka ovat arvojeni mukaisia. Voin valita suunnan. Itsensä johtamisen taitoja koetellaan kuitenkin jatkuvasti. Millaisia valintoja teen tänään? Vapauden kääntöpuolena on suunnaton vastuu. Voin tehdä tai jättää tekemättä ilman että kukaan hengittää niskaan. Voin valittaa ihan rauhassa, eikä mitään tapahdu jollen itse tee. Muutosturvasta ei ole tietoakaan, eikä lakkoileminen itseäni vastaan todennäköisesti tuota tulosta.
Millainen valinta huomenna olisi askel kohti toimivampaa työelämää – sinulla ja minulla?