Aurinkoinen kesäaamu, lämmintä jo varhain. Linnut laulavat täysin rinnoin. Kirkkaanvihreä, lämmin nurmikko paljaiden varpaiden alla. Hyvällä mielellä heti aamusta: tänään lähdetään retkelle.
Mehua, vettä koirille, viipaloitua melonia, banaania, tomaatteja, kaurakeksejä; pientä evästä pieneen kylmälaukkuun ja matkaan. Ajamme upeassa kesäaamussa kohti Aulangon luonnonpuistoa Hämeenlinnassa.
Käymme hengästymässä huikaisevista maisemista Aulangonvuoren satavuotiaan näkötornin juurella. Ihmettelemme jykevää tornia sekä karhunmetsästysfreskoa näköalatasanteen alla. Juoksen rappuja ylös ja alas, tunnustelen kuinka korkeanpaikan kammo vihlaisee vatsassa. Kaukana siintävä Aulankojärven pinta on tyyni, verkonmerkit pilkistävät vedestä pieninä pisteinä siellä täällä.
Juomme retkikahvit ja juotamme koirat kahvituvalla. Santsikupit kuuluvat samaan hintaan. Saamme aivan loistavaa palvelua: koirille tarjoillaan vettä suoraan kuonojen eteen ja pari rapsutusta molemmille kaupan päälle. Hyllystä nappaamme mukaan alueen karttoja ja tiskin takaa saamme hyvän päivän toivotukset hymyjen kera matkaevääksi. Polulla vastaan tuleva italialaisturisti haluaa valokuvauttaa itsensä sileäkarvaisen noutajamme kanssa. Kiittää kauniisti kuvasta ja kehuu koiramme turkin kauneutta.
Ihastelemme korkeuksiin kohoavia surukuusia metsälammen rannalla. Lammen pinta on täynnä nupullaan olevia lumpeenkukkia. Vesi on kirkasta, pohjan kivet näkyvät pinnan alla. Katselemme lammenpintaa pitkin rauhallisesti lipuvia, kesyjä sorsapoikueita, pikkusorsien sukelluksia ja lokkien kisailua veden pintaa viistäen.
Taustalla korjataan herkän kaunista ruusutemppeliä. Juhannusruusut näyttävät jaksavan kukkia edelleen. Retkeilijöille on hyväkuntoisia pöytiä ja penkkejä tarjolla monessa kohdin lammen rantaa reunustavaa kävelypolkua. Silmän iloa on tarjolla joka suunnalla. Tähän on hyvä pysähtyä hetkeksi.
Mitä muuta ihminen enää voisi lomapäivältään toivoa?