Elämänsä voi nähdä runon peilissä. Onpa runo toisen kirjoittama tai omasta kynästä, sillä on taianomainen kyky näyttää ihminen itselleen. Runo valaisee sisimpäämme, sen varjoisiakin katveita, kun vain maltamme pysähtyä sen ääreen, maistella sitä ja haudutella lukemaamme ja kokemaamme. Runoa ei voi lukea kiireessä – opimme runon äärellä myös hidastamaan. Runo voi avata väylän muistoille purjehtia esiin ja se voi auttaa sanoittamaan muutoin vaikeasti tavoitettavia tunteita, tunnelmia, kokemuksia ja kaipauksia. Runo on usein paljon enemmän kuin ne sanat, joista se on koostunut. Säkeiden välit ovat täynnä tunnelmia ja syntyviä mielikuvia.
Runojen lukeminen ja kirjoittaminen vahvistavat yhteyttä itseen ja omaan elämään. Työskentely runojen kanssa on viipyilyä hiljaisen sisäisen tiedon äärellä, irti arkisen elämän hektisyydestä ja vaatimuksista, etäällä kovasanaisesta informaatiosta. Runot avaavat meille väylän tekojen ja sanojen taakse, läsnäolon tilaan, avariin maisemiin.
Tässä kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä hyödyntävässä runoryhmässä luemme valmiita runoja ja kirjoitamme omia. Emme keskity runojen analysointiin, vaan kuuntelemme, mitä ne helisyttävät sisällämme. Katsomme runojen peiliin nähdäksemme itsemme, elämämme ja suhteemme toisiin. Runoryhmä ei korvaa terapiaa, mutta terapeuttinen se voi olla.
Sinun ei tarvitse olla harjaantunut runoilija osallistuaksesi ryhmään, kynnys on matala ja jokainen osaa. Runoja ei arvostella eikä arvioida. Sen sijaan annetaan runojen ilahduttaa, ihmetyttää ja lumota. Runot voivat myös helliä, hoivata ja lohduttaa. Joskus ne ärsyttävät ja saavat ajattelumme siten liikkeelle. Runoista on moneksi!
Järjestän tämän etärunoryhmän yhteistyössä Joensuun seudun kansalaisopiston kanssa. Ryhmämme kokoontuu viitenä keskiviikkoiltana 2.-30.9.2026 klo 17.30-20. Kansalaisopisto julkaisee syksyn kurssit 18.6. ja vastaanottaa ilmoittautumiset 6.8. alkaen