Olen lupautunut kirjoituskuurille ja kiitollisuusdieetille. Olen molemmista aika innoissani. Enkä yhtään pysty ennakoimaan, mihin nämä kuurit ja dieetit johtavat. Seuraan mielenkiinnolla ja mieli uteliaisuudesta avoimena mitä tapahtuu.
Kirjoituskuurille sain teeman, joka nostaa päivittäiseen kirjoitushetkeeni pirstaleisia ajatuksia menneestä: muistoista, kokemuksista, pettymyksistä, toiveista. Välillä huomaan, että sanani kiertävät jotenkin teeman ulkopuolella, kuin en ihan uskaltaisikaan sukeltaa teemaan. Toisinaan taas sukellan saman tien jonnekin ihan tuntemattomiin maisemiin ja annan ajatusten vain valua minusta paperille. Olen päättänyt, että tarkastelen kokonaisuutta vasta kuurin päättyessä. Siihen saakka annan vain mennä, pyrkimättä ja johdattelematta. Annan alitajunnan toimia kuurin käsikirjoittajana, tietoinen mieleni saa vain odotella hedelmien kypsymistä. Kärsimättömänä, tai kärsivällisyyttä opettelevana, ihmisenä tuskin maltan odottaa mitä saan huomata ja oivaltaa.
Kiitollisuusdieetille ryhdyin ihan juuri. Ystäväni kirjoittaa kirjaa kiitollisuudesta ja kerää aiheesta kokemuksia. Kiitollisuudesta ja sen harjoittamisesta on ymmärtääkseni jo nyt raportoitavissa paljon hyviä tuloksia. Mitä ne voisivat olla minun kohdallani? Tässä hykerryttävässä odotuksessa olen sitoutunut kolmen viikon ajan käyttämään muutaman minuutin (mikä huikea panostus!) aikaa päivittäin kerätäkseni päivittäiset kolme kiitollisuudenaihettani näkyväksi. Ei kuulosta vaikealta. Jos tästä päivästä lähdetään liikkeelle, spontaanisti tuli mieleen liuta kiitollisuudenkohteita lähtien hyvästä terveydestä, joka salli pitkän ja reippaan sunnuntaikävelylenkin. Mainita kannattaa tietenkin myös fiksut ystävät, jotka rakentavat tällaisia kokemuksellisia mahdollisuuksia ja tietenkin läheiset ihmiset. Ja hei…. näitähän tuntuu riittävän: herkullinen kirja yöpöydällä, unisena tuhiseva koira omalla pedillään, vanhan ystävän kuulumiset yllättäen sähköpostissa.
Mistä sinä voisit juuri nyt olla kiitollinen?