Olin alkuviikosta TKK:lla positiivisuus-luennolla. Puhujana oli Barbara L. Fredrickson USAsta saakka ja yleisöä oli paikalla huikeat yli 600; kaksi salia täynnä vastaanottavia silmiä, korvia ja sydämiä. Iltapäivän isäntänä toimi hurmaava Esa Saarinen osuvine kommentteineen ja kysymyksineen. Olen viime aikoina ihastuneena ja vähän yllättyneenäkin seuraillut kuinka joka puolella puhutaan onnellisuudesta, unelmista, kehon ja mielen yhteydestä. Asenneilmastomme on selvästi muuttunut ja taas se tuli todistettua.
Professori Fredrickson joukkoineen tutkii positiivisten tunteiden kokonaisvaltaisia vaikutuksia ihmisiin ja elämään. Ja mitä saimmekaan kuulla. Positiivisuus avaa tietoisuuttamme ja saa aikaan transformaatioita. Kysymys ei olekaan mistään pienestä ”pitäis ajatella vähän valoisammin” -asiasta vaan positiivisten tunteiden mullistavasta muutosvoimasta. Positiiviset ajatukset eivät yksin riitä. Ajatukset jäävät pinnalle, mutta tunteet menevät tasolle, jolla muutoksia tapahtuu. Positiiviset tunteet avaavat meitä näkemään mahdollisuuksia ja kokonaisuuksia sekä toisaalta muistamaan yksityiskohtia paremmin, tekemään parempia päätöksiä, olemaan luovempia ja sitkeämpiä, parempia neuvottelijoita… Listaa voisi jatkaa pitkälle. Vaikuttavaa, eikö? Positiivisuus jopa vahvistaa immuniteettiamme. Kaipaatteko lisää tieteellisesti todistettuja argumentteja?
Positiivisuuden kautta voimme kehittyä paremmiksi versioiksi itsestämme. Positiiviset tunteet ravitsevat meitä ja auttavat meitä kukoistamaan. Naapurimaan prinsessa ja uusi prinssipuoliso ovat kantaneet suuren korren tähän kekoon viime viikonloppuisilla hääjuhlillaan. Olemme saaneet osallistua hääiloon, liikuttua kauniista sanoista ja eleistä, ravita itseämme rakkaudellisilla tunteilla, jotka ovat kuin suoraan sadusta. Millaisia vaikutuksia tällä kaikella onkaan meihin?
Kaunista ja oivaltavaa puhetta sekä rakkaudentunnustuksia on tietysti ravitsevaa kuunnella, mutta entä käytäntö – mitä tästä minun kohdallani ja minun arjessani seuraa, vai jääkö tämä kaikki vain ”hyvä tietää” -osastoon?
Muutoksiin tarvitaan aina se oma osuus. Miten voisin vahvistaa myönteisyyden kokemuksiani? Tunnistanko omat siivittäjäni? Osaanko kääntyä valoa kohti tietoisesti? Päätän yrittää, ja onneksi siellä kuudensadan joukossa istui aika monta siivittäjää, jotka voivat aina aika ajoin tarkistella kaverin tilannetta…